Erika Pykäläinen.

Lokakuun lopussa maailmancup urakkansa aloittava alppihiihtäjä Erika Pykäläinen viettää syyskuunsa Sveitsissä harjoitusleirillä.

– Leiri on alkanut hieman heikosti. Vettä on satanut, joten emme ole päässeet joka päivä mäkeen. Ulkoilmalajit ovat tällaisia välillä, kuittaa Pykäläinen Sveitsistä.

Hyvinkään Slalomseura Sukkulaa edustava Pykäläinen ajautui alppihiihtoon vanhempiensa laskettelu harrastuksen kautta.

– Vanhempani tykkäsivät käydä lomalla Alpeilla ja he laittoivat minut ja veljeni paikalliseen hiihtokouluun. Itse ihastuin heti siitä adrenaliinista, jota suksilla laskemisesta saa. Liityin nopeasti seuraan ja aloin pärjäämään kisoissa. Kilpailuviettini vuoksi jäin lopullisesti kisaamiseen koukkuun, kertoo Pykäläinen.

 A-maajoukkueeseen valittu 22- vuotias Pykäläinen on tällä hetkellä maailmanrankingissa Suomen paras naisalppihiihtäjä. Pykäläinen kuitenkin kertoo, että suomalaisen alppihiihdon tilanne on tällä hetkellä kaikin puolin hankala.

– Oma polkuni olisi ollut ehkä vähän helpompi, jos joku muukin suomalainen olisi tehnyt läpimurron lajin huipulle. Nyt minun pitää itse olla tämän lajin suunnannäyttäjä Suomessa, mutta samalla tarvitsen rauhaa, jotta pääsen haluamalleni tasolle. Nyt kuitenkin itsestäni tuntuu, että olen siihen henkisesti valmis. Tällä hetkellä myös kustannan kaiken tiimini kautta, kertoo Pykäläinen.

Pykäläinen on rakentanut ympärilleen yksityisen tiimin, koska hän kokee tärkeänä, että urheilijalle räätälöity tuki on yksilöllisempää. Hän haluaa jatkaa nykyisellä kaavalla ja hän kokee tämän parhaana mahdollisena ratkaisuna tällä hetkellä.

– Tällä tavoin maksimoin omat tarpeeni ja harjoitteluni, jotka vaikuttavat menestykseeni kisoissa. Liittomme Ski Sport Finland on korvannut meille omavastuun, joka ei kuitenkaan mielestäni ole kattanut sitä mitä huipulla alppihiihto vaatii.

– Toivon kuitenkin, että päätökseni siirtyä yksityiseen tiimiin ei vaikuttaisi kisapaikkaani maajoukkueessa. Edustuspaikat pitäisi jakaa tulosten mukaan, lisää Pykäläinen.

Pykäläinen pitää alppihiihdossa urheilijan ja valmentajan välistä luottamusta erittäin tärkeänä. Hän kokeekin, että valmentajia on vaihtunut väärin perustein ja liian hätiköidysti.

– Viime kauden lopulla minulla ja valmentajallani rakentui tosi hyvä luottamus ja kerroin, että nyt homma tuntuu menevän eteenpäin. Itsevarmuuteni nousi, joka näkyi myös tuloksissa. Tuntuu, että tästä ei silti otettu koppia ja valmentajaani vaihdettiin. Näkökulmaani ei tässä asiassa kuunneltu. Me alppihiihtäjät saamme valmentajiltamme tiedon, että millaisessa kunnossa se rata on. Jos luottoa valmentajaan ei ole tarpeeksi, niin se näkyy heti tuloksissa, luonnehtii Pykäläinen.

Pykäläinen ja muut Suomen alppihiihtäjät aloittavat kautensa Itävallan Söldenissä 28.10.2023.

Kirjoittanut: Kalle Helminen

kallematias99@gmail.com

Niko Vuorinen. Kuvaaja: Venla Ailasmäki

Heinäkuussa suomalaista miekkailuhistoriaa tehnyt Niko Vuorinen on toiveikas miekkailun tulevaisuudesta.

Suomen Urheilijoiden varapuheenjohtaja saavutti historiallisen seitsemännen sijan Italian MM-kilpailuissa. Se on kaikkien aikojen paras suomalaisen miesmiekkailijan saavutus MM-kisoissa. Helsingin miekkailijoiden edustajan pysäyttämiseen vaadittiin hallitseva maailmanmestari ja olympiavoittaja Ranskan Romain Cannone.

-Kyyneliä tulee, ilon ja surun sekaisia, Vuorinen luonnehti tuntemuksiaan Miekkailu- ja 5-otteluliiton tiedotteessa ottelun jälkeen.

Vuonna 2005 miekkailun aloittanut ja kymmenensissä MM-kisoissaan kilpaillut Vuorinen avaa sitä, mikä sai hänet lähtemään mukaan Suomen Urheilijoiden hallitukseen.

-Urheilijana ja pienemmän lajin edustajana olen vuosien saatossa kohdannut epäkohtia, joihin olen halunnut vaikuttaa. Teemu Ramstedt soitti ja pyysi minua hallitukseen ja vastasin siihen heti kyllä, Vuorinen kertoo.

Myös Euroopan miekkailukonfederaation komission jäseneksi valittu Vuorinen kertoo nykyhetken pahimmista epäkohdista suomalaisessa urheilussa.

– Epäkohdat vaihtelevat paljon eri lajeissa, suurin ongelma mielestäni on arvostuksen puute urheilijan uraa kohtaan. Urheilijan elämä on usein köyhyysrajalla elämistä, sillä odotukset ja vaatimukset ovat ylimitoitettuja rahoituksen saamiseen.

-Lajikohtaisesti pienemmissä lajeissa, kuten miekkailussa, niin liitotkin ovat pieniä. Pienellä liitolla rahoituskin on todella pientä. Vaikka olen itse ollut pitkään ammattilaisena, niin eihän minulle eläkettä ole kertynyt, enkä ole oikeutettu sairaslomakorvauksiin. Käytännössä se on työtä, joka ei ole työtä eli ammattimaista amatörismiä, avaa Vuorinen.

Suomalaisen miekkailun tulevaisuus on Vuorisen mukaan menossa parempaan päin. Lajin harrastajia on suomessa noin tuhat.

-Olin pitkään ainoa sukupolvestani jäljellä ja välissä ollut sukupovi ehti tulla ja mennä. Lajin kokoon nähden nyt on suhteellisen paljon nuoria, joilla on ollut kilpailua arvokisapaikoista. Se on aina huono merkki, jos lajissa ei ole sisäistä kilpailua, luonnehtii Vuorinen.

-Tuen puute on varmasti päättänyt monta lupaavaa uraa miekkailussa. Kisakausi kestää marraskuusta heinäkuuhun ja sisältää paljon matkustamista. Olen vierestä nähnyt tapauksia, kun on tilanteen pakottamana jouduttu menemään töihin, jolloin kehitys ja motivaatio ovat menneet alaspäin. Tämä sama ongelma on varmasti kaikilla marginaalilajeilla, lisää Vuorinen.

Yksityinen rahoitus eli sponsorit ovat olleet viime vuosina paljon esillä. Vuorinen toivookin lisää uskallusta ja heittäytymistä sponsoreilta.

– Sponsorimaailma on todella epätasa-arvoinen, sillä tuen määrä riippuu täysin seuraajien määrästä. Sponsoroitu urheilija joutuu myös hieman vetäytymään päätyöstään eli urheilusta ja keskittymään enemmän some-markkinointiin. Mielestäni tämä ei ole terve kehitys ja se vie pois huippu-urheilustamme. Toivonkin, että sponsorit uskaltaisivat sijoittaa herkemmin urheilijoihin urheilijoina eikä influenssereina, sillä suhteellisen pieni sijoitus voi maksaa itsensä takaisin moninkertaisena.

Kirjoittanut: Kalle Helminen

kallematias99@gmail.com