Niko Vuorinen. Kuvaaja: Venla Ailasmäki
Heinäkuussa suomalaista miekkailuhistoriaa tehnyt Niko Vuorinen on toiveikas miekkailun tulevaisuudesta.
Suomen Urheilijoiden varapuheenjohtaja saavutti historiallisen seitsemännen sijan Italian MM-kilpailuissa. Se on kaikkien aikojen paras suomalaisen miesmiekkailijan saavutus MM-kisoissa. Helsingin miekkailijoiden edustajan pysäyttämiseen vaadittiin hallitseva maailmanmestari ja olympiavoittaja Ranskan Romain Cannone.
-Kyyneliä tulee, ilon ja surun sekaisia, Vuorinen luonnehti tuntemuksiaan Miekkailu- ja 5-otteluliiton tiedotteessa ottelun jälkeen.
Vuonna 2005 miekkailun aloittanut ja kymmenensissä MM-kisoissaan kilpaillut Vuorinen avaa sitä, mikä sai hänet lähtemään mukaan Suomen Urheilijoiden hallitukseen.
-Urheilijana ja pienemmän lajin edustajana olen vuosien saatossa kohdannut epäkohtia, joihin olen halunnut vaikuttaa. Teemu Ramstedt soitti ja pyysi minua hallitukseen ja vastasin siihen heti kyllä, Vuorinen kertoo.
Myös Euroopan miekkailukonfederaation komission jäseneksi valittu Vuorinen kertoo nykyhetken pahimmista epäkohdista suomalaisessa urheilussa.
– Epäkohdat vaihtelevat paljon eri lajeissa, suurin ongelma mielestäni on arvostuksen puute urheilijan uraa kohtaan. Urheilijan elämä on usein köyhyysrajalla elämistä, sillä odotukset ja vaatimukset ovat ylimitoitettuja rahoituksen saamiseen.
-Lajikohtaisesti pienemmissä lajeissa, kuten miekkailussa, niin liitotkin ovat pieniä. Pienellä liitolla rahoituskin on todella pientä. Vaikka olen itse ollut pitkään ammattilaisena, niin eihän minulle eläkettä ole kertynyt, enkä ole oikeutettu sairaslomakorvauksiin. Käytännössä se on työtä, joka ei ole työtä eli ammattimaista amatörismiä, avaa Vuorinen.
Suomalaisen miekkailun tulevaisuus on Vuorisen mukaan menossa parempaan päin. Lajin harrastajia on suomessa noin tuhat.
-Olin pitkään ainoa sukupolvestani jäljellä ja välissä ollut sukupovi ehti tulla ja mennä. Lajin kokoon nähden nyt on suhteellisen paljon nuoria, joilla on ollut kilpailua arvokisapaikoista. Se on aina huono merkki, jos lajissa ei ole sisäistä kilpailua, luonnehtii Vuorinen.
-Tuen puute on varmasti päättänyt monta lupaavaa uraa miekkailussa. Kisakausi kestää marraskuusta heinäkuuhun ja sisältää paljon matkustamista. Olen vierestä nähnyt tapauksia, kun on tilanteen pakottamana jouduttu menemään töihin, jolloin kehitys ja motivaatio ovat menneet alaspäin. Tämä sama ongelma on varmasti kaikilla marginaalilajeilla, lisää Vuorinen.
Yksityinen rahoitus eli sponsorit ovat olleet viime vuosina paljon esillä. Vuorinen toivookin lisää uskallusta ja heittäytymistä sponsoreilta.
– Sponsorimaailma on todella epätasa-arvoinen, sillä tuen määrä riippuu täysin seuraajien määrästä. Sponsoroitu urheilija joutuu myös hieman vetäytymään päätyöstään eli urheilusta ja keskittymään enemmän some-markkinointiin. Mielestäni tämä ei ole terve kehitys ja se vie pois huippu-urheilustamme. Toivonkin, että sponsorit uskaltaisivat sijoittaa herkemmin urheilijoihin urheilijoina eikä influenssereina, sillä suhteellisen pieni sijoitus voi maksaa itsensä takaisin moninkertaisena.
Kirjoittanut: Kalle Helminen